marraskuun viimeinen sunnuntai

Sunnuntai. Mukavia ruokavieraita. Pestomarinoituja broilerifileitä vuohenjuustolla, pehmeitä uunijuureksia, salaattia paahdetuilla pinjansiemenillä, mutakakkua kanelikermavaahdolla, tuoreita viikunoita ja taateleita. Ruotsintuliaisina hienot peurakynttilät. Koiratkin saivat oman broileripalansa, raakana tosin ja ilman mausteita.

peurahuolia

Ostin Scandinavian Music Groupin levyn, vaikka katsoin että levyllä oli monta samaa biisiä kun edellisellä levylläni. Levyn kansi oli vain niin kertakaikkisen mahtava, että se oli kuitenkin saatava. Onneksi ostin, levy on oikein hyvä. Ainoa harmipuoli asiassa on, että levyn kannen ansiosta tekisi kovasti mieli sorkkia omaa peuratauluani. Kyllä tuo minun peurani on melkoisen neitimäinen tuohon levyn kannessa komeilevaan otukseen verrattuna. Ehkä ovat eri lajia kumminkin? Tuo minun peurani jää hauskasti hohtamaan vielä valojen sammuttamisen jälkeen, ja vaikka se tuijottaakin suoraan sen katse ei häiritse.

Valkoinen joulukuusi saapui ennätysvauhtia ja sain sen kotiin jo maanantaina. Se on nyt pystytetty olohuoneen nurkkaan ja odottaa vielä hetken koristeitaan.

Muoviponit jalostuivat viimein naulakoksi. Alunperin tarkoitus oli sahata ponit puoliksi, kiinnittää ne sopivaan puurimaan ja lopuksi maalata koko naulakko spraymaalilla. Jotenkin kummallisesti lopputuloksesta kuitenkin tuli, jos mahdollista, vieläkin kitschimpi... Maalasin kirpputorilta hankitun muovikehyksen pinkiksi, päällystin kehyksen taustalevyn paperilla ja kiinnitin lopuksi ponit siihen. Naulakko vaatii vielä pientä tuotekehittelyä, sillä viimeinen poneista ei onttona pysy kunnolla kiinni. Naulakkoa varten kyllä oli riittävä määrä poneja, kunnes Harmi-koira ehti väliin. Tuo epämääräinen möykky kolmannessa kuvassa on se, mitä hyvästä ponista jäi Harmin käsittelyn jälkeen jäljelle. Samalla kun valmistin poninaulakkoa päällystin samoilla papereilla pari kenkälaatikkoa isomman naulakon päälle.

valkoinen joulukuusi

Uudessa Toivekoti ja Puutarha -lehdessä esiteltiin joulukoteja. Ihastuin erityisesti värikkääseen tanskalaiskotiin (kuva 2) ja totesin että meille on myös saatava valkoinen joulukuusi! Kuusenhimoissa ehdin jo tilata sellaisen, vaikka ei sille oikeastaan ole tilaa missään. Olen aina karsastanut tekokuusia ja vannonut aidon nimeen... Voi olla, että katumus iskee vielä, mutta tällä hetkellä valkoinen kuusi tuntuu aivan mahti-idealta.

Toinen päähän iskostunut kodinkohennusidea liittyy tuohon kolmanteen kuvaan, joka on ikivanhasta Elle Deco -lehdestä (ihana Marokkonumero, löysin sen ihan sattumalta kirpparilta). Tykkäisin pylvässängystä; minusta on hauska ajatus että sänky olisi sellainen pehmeä pesä, vähän piilossa verhojen takana. Nykyiseen pikkumakuuhuoneeseen ei oikein pylvässänky istuisi, mutta laittamalla tuon kuvan tapaan verhotangon kattoon ja kauniit verhot sängyn jalkopäähän saisi ainakin vähän samaa tunnelmaa. Kävin jo tutkimassa Indiskan verhotarjontaa silmät kiiluen.

Aamulla paistoin paprikoita uunissa Tanjalta saadun ohjeen mukaan. Nyt kotona tuoksuu ihanasti paahdettu paprika. Olen yrittänyt jaksaa varustella itselleni sairaspesää, olo on hutera ja eilen illalla oli jo vähän kuumetta. Ei huvittaisi kyllä juuri nyt ollenkaan sairastella, kaikenlaista mukavaa olisi tulossa ja mieskin lähtee reissuun pidemmäksi aikaa. Varaanpa kuitenkin varmuuden vuoksi pinon lehtiä, huonoja elokuvia sekä jääkaapin täydeltä herkkuja.

keltainen marraskuu

Aikaisemmin minulla oli selkeitä värikausia. Parikymppisenä vaatekaapista ei löytynyt kuin etupäässä mustia vaatteita. Sitä ennen oli sininen kausi, jolloin pukeuduin ja sisustin sinisen eri sävyillä - voi sitä ihanuutta kun lapsuudenkodissa sain valita huoneeseeni vaaleansinikukalliset tapetit, siniraitaiset räsymatot ja kukalliset röhelypussilakanat! Vähitellen vaaleansininen vaihtui koboltinsiniseen. Siniselle olin pisimpään uskollinen.

Tuntuu ihan hullulta ajatukselta tuollainen värilokerointi. Tykkään kyllä edelleen siitä, että sävyt sopivat toisiinsa ja siitä että tietyssä tilassa käytetään pääasiassa yhtä väriä. Yksivärisyyden tilalle vain on tullut värihamstraus. Koko ajan tulee uusia, ihania värejä jotka alkavat salakavalasti tunkeutua vaatekaapin kautta kotiin - nyt uusin hullutus on tuo keltamullankeltainen. Kylmä kadmiuminkeltainen ei ole hullumpi sekään. Riikinkukon muutettua olohuoneeseen alkoi tehdä mieli vihreää ja sinistä.

Aamulla harjoittelin espressonkeittoa vastajauhetuista pavuista. Kelvollista baristaa minusta ei kyllä tule, mutta onneksi kahvipakkaus sentään oli hieno ja keltainen.

ostin poneja...

kylläkin tylsästi muovisia. Ja vielä tylsemmäksi menee (ainakin ponien kannalta) - tarkoitus on nimittäin sahata ne kahtia, kunhan sopiva työväline löytyy. Sen jälkeen ruuvaan ne alustaan ja maalaan luultavimmin pinkiksi. Kullanvärikin voisi olla makea. Talo&Koti -lehdessä oli muovieläimistä tehty musta naulakko, ja idea oli niin hauska että haluan sellaisen ehdottomasti meillekin.