meillä on tällaisia

Nuo pienenpienet valkoiset pisteet ovat pennun kynnet :)

Ja vesi oli vihreää

Meidän talon vieressä on pieni oja. Ojan vesi oli tänään ihan kirkkaan vihreää ja se höyrysi. Oja sopi päivän tahmeaan tunnelmaan kyllä mainiosti. Migreeni kaatoi aamusta sängynpohjalle, monta hyvää ja tärkeää asiaa jäi siksi tekemättä. Kiukuttaa. Migreenin iskiessä kulutan aikaani niinkuin koirat, nukkumalla niin paljon kuin suinkin pystyy jotta ei tarvitse kärsiä särystä. (Kuulin eilen, että eläinlääkärillä omistajan noutoa odottavat koirat yrittävät nukkua kivuista ja ikävästä paikasta huolimatta jouduttaakseen ajankulua). Kaiken tuon nukkumisen jälkeen olo on edelleen huono, vaikka pahin jyskytys silmien takaa on toistaiseksi vaimentunut. Se on sellaista huonoa unta; väsyttävää, tunkkaista ja katkonaista.

Parempia päiviä odotellessa.

kaikki näyttää paremmalta valkoisella

Lattianmaalausprojekti oli varsinainen "ei menny niinku Strömsössä" -urakka, vaan nytpä olen huomattavasti viisaampi. Tiedän muunmuuassa, että
a) vesiohenteisella lattiamaalilla ei kannata maalata kellastunutta parkettia
b) liuotinpohjaisella voi kuitenkin maalata pilalle menneen vesiohenteisen päälle (jos sen tekee nopeasti)
c) liuotinpohjainen maali liuottaa myös vääränlaisesta telasta nukan irti
d) karvapinnoitetun lattian voi hioa vasta kahden viikon kuivumisen jälkeen.

Näinpä meillä siis on valkokarvainen olohuoneen lattia, mutta jos sitä katselee kaukaa eikä kävele sen päällä se näyttää vallan ihanalta! Ja huonekalut ja värit piirtyvät ihanasti sitä vasten. Tykkään kaikesta itkusta ja hammastenkiristyksestä huolimatta tästä ihan mahdottomasti. Jossain vaiheessa lattiaa odottaa hionta ja päällemaalaus, sillä välin koirat saavat iloita liukuestelattiasta ;)

korppi ja kumppanit

Täytetty korppi astiakaapin päällä herättää vieraissa vähän kummastusta. Minusta se taas on paras hankinta aikoihin. Viime viikonlopun ihanat liljat ovat vielä hengissä.

vauvabuumi

Pitkän blogihiljaisuuden jälkeen alkoi tulla ikävä takaisin. Monta kuvaa on tullut otettua, ja monta postaussuunnitelmaa on käynyt mielessä. Jotenkin vaan en ole saanut tartuttua niihin tarpeeksi. Nyt teki mieli.

Kesä oli ja meni. Tiivistetysti kesäkuulumiset menevät näin: sukunimi ja lattian väri vaihtuivat. Lähipiirin on vallannut hillitön vauvabuumi, ja minä ostelen Brion mäyräkoiria varastoon.

puutarha pörhistyy

Kuvasin samalta paikalta puutarhaa parin viikon jälkeen tuosta aikaisemmin postatusta kuvasta, hauskasti kaikki kasvaa ihan silmissä :) Puutarhamaniakaan ei näytä rauhoittuvan - Turunvierailulta lähti mukaan ruukkukaupalla jakotaimia kotipihasta sekä pari rusokuusamaa, jotka saivat matkustaa turvavöissä etupenkillä :) Onneksi puutarhan pienenpieni koko estää innostusta (ja rahantuhlausta) käymästä ihan holtittomaksi, ihan ylettömiä määriä kun tuonne ei millään mahdu. Sadan kasvin puutarha se ei ihan vielä ole, mutta kaukana ei enää olla.

suklaakastiketta muffineihin

Savimuffinit saivat hieman päivitystä - akryylimaalilla ja lääkeruiskulla saa aikaan hienon suklaakastikkeen :)

juhlavalmisteluita

Viimeinen viikko töissä. Kiirettä, deadlineja ja rentoa ohjelmaa. Lauantaiksi olen kutsunut vieraita kylään, ja sitä varten pitää valmistautua tässä töiden ohella. Haluaisin mieluusti että kotona saisi kaikki keskeneräiset projektit päätökseen ennen vieraiden tuloa. Ja sitten ne puoli tusinaa uutta projektia, jota kotia laittaessa keksin. Pihallakin riittäisi töitä. Puuh.

Sain viimein pikkupuutarhan kasvit laskettua. Köynnöksiä, puita, pensaita, perennoja ja kesäkukkia on kaikkiaan 91 lajia, eli eipä enää pitkä matka tavoitteeseen. Tuo kuva ei tosin ole omalta pihalta vaan työpaikalta - kaiken kiireen keskellä piti käydä ihastelemassa ja kuvaamassa koristeomenapuita.

puutarhakuume

Pitääpä rikkoa pitkä blogihiljaisuus, ihan vaikka näin pikaisesti.

Toukokuun hellepäivinä iski puutarhakuume taas pahasti päälle, ja vapaa-aika on kulunut istutuksia tehdessä ja suunnitellessa. Nurmikko oli ihan kamala talven (ja koirien) jäljiltä, joten nyt viikonloppuna kärräsimme pihaan tuhat kiloa punaista soraa nurmikon tilalle. Istutusalueet olin rajannut jo ennen sorakuormaa. Lopputulos oli sekä meidän että koirien mieleen, mielenkiinnolla vain seuraan miten tuo sora tuossa pysyy. Seuraava projekti on istutusalueiden kohentaminen ja uusien taimien istuttaminen. Hulluna tavoitteena olisi saada pikkupihaamme sata erilaista kasvia/lajiketta.

piru periköön siivousvimman

Sain mahtiajatuksen tehdä siivouskaapista kenkäkaapin. Mahtiajatus ei katso aikaa eikä paikkaa, joten tyhjensin siivouskaapin tuossa äsken eteisen lattialle, lätkäisin tilalle pari hassua kenkäparia ja totesin etten saa kaapillista tavaraa tuosta noin vaan yhtään minnekään. Sen jälkeen siirryin raivaamaan roinakaappia vain todetakseni että siivouskamat eivät mahdu sinnekään.

Imuri ja kumppanit ovat nyt eteisen lattialla, samaten puolet roinakaapista. Huomenna tulee vieraita ja nukkumassa pitäisi olla viimeistään tunnin päästä jos meinaa selvitä huomisesta hengissä.

Taidan lähteä kauppaan ostamaan herkkuja.

pikkulintuja ja lahjapaperia

Minä niin tykkään näistä House Doctorin lahjapapereista. Niitä on meillä kehyksissä seinällä ja laatikoiden päälisinä. Ne ovat nättejä ihan vaan rullalla purkissa. Ja niitä on hauska skannailla ja käyttää kuvituksissa. Tänään olen ähertänyt erään kutsukortin parissa. Tuo on ihan keskeneräinen vielä, välivaihe suunnittelussa. Tallennanpa sen kuitenkin tänne, varmuuden vuoksi. Linnut kiinnostavat tällä hetkellä aiheena erityisesti. Haluaisin kovasti täytetyn korpin itselleni. Korvaavana suunnitelmana on maalata pinkkisävyinen korppitaulu niihin Ikean mustakoukeroisiin soikeisiin kehyksiin. Mitään hajua ei ole mihin seinälle se muka mahtuisi (tai passaisi), mutta siitä viis! Korppia on nyt saatava.

lisää muffineita ja pala kakkua

Kuvaukset eivät tänään oikein sujuneet, mutta halusin siltä esitellä uudet muffinit. Savenpolttouuni hajosi töissä joten piti kehitellä oppilaille savityö jonka voisi tehdä ilman uunia. Siten syntyivät saviset leivonnaiset: muffinit, kakunpalat ja donitsit. Näitä oli ihan hurjan hauska tehdä! Leivonnaiset tehtiin punasavesta jonka jälkeen ne saivat kuivua kunnolla. Kuivat muffinit maalattiin akryylimaaleilla. Lopuksi ne vielä viimeisteltiin oikeilla strösseleillä ja nonpareilleilla sekä lakattiin lopuksi. Omani ovat hieman hätäisesti tehtyjä mallikappaleita, ehkäpä vielä vähän viimeistelen niitä. Nämä eivät taida jäädä viimeisiksi muffineiksi ja kakunpaloiksi ;)

muffinihimotus

Muffinit ovat mahtavimpia leivonnaisia mitä kuvitella saattaa. Muffineita on helppo tehdä, perustaikinasta saa lukemattomia muunnelmia ja lisäksi ne ovat hauskan näköisiä. Tykkään erityisesti kuorrutetuista muffineista, tosin ne kai sitten ovat lähinnä kuppikakkuja... No, miten vaan. Tänään leivoin banaani-pekaanipähkinämuffineita jotka syötiin Frasierin seurana, viime viikolla kokeilin valkosuklaa-makademiamuffineita ja tuplasuklaamuffineita. Kaikki maistuivat mainioilta :) Karppia muffinit eivät ole nähneetkään, mutta nyt on menossa uskonpuutevaihe ruokavaliolla niin eipä tuo haitanne.

Kokeilemistani muffinssiohjeista tykkään erityisesti tästä. Ohje on peräisin Kinuskikissan blogista ja olen sitä hieman muokannut omaan makuuni sopivaksi.


perustaikina:
150g voita
1 ½ sokeria
2 munaa
2½ dl hienoja vehnäjauhoja
1 dl karkeita vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½-1dl kermaa
lisukkeet:
2 banaania
paahdettuja pekaanipähkinöitä karkeaksi rouhittuna

200C n. 20 min

(pään)siivouspäivä

Kylppärissä pyörii kolmas tai neljäs koneellinen pyykkiä. Pesukoneet ovat siitä mukavia kapistuksia, että tulee melkein ahkera olo kun kuuntelee sohvalla löhöten koneen hurinaa. Paitsi tänään, ensimmäisenä vapaapäivänä pitkään aikaan pitäisi saada siivottua kunnolla. Ei vain nyt jaksaisi.

Aamulla luin Opettaja-lehdestä hyvän artikkelin työnteosta kestokyvyn äärirajoilla - miten pitkään jatkunut kiire alkaakin tuntua normaalilta olotilalta ja siitä tulee lopulta riippuvaiseksi. Aika hurjalta mutta samalla kovin tutulta kuulostivat vieroitusoireet jotka iskevät kiireen helpottaessa. Artikkelissa oli ihan liian paljon tuttuja asioita. Omia ajatuksia joille joku oli antanut nimen ja luokituksen.

Ensi viikolla otan rauhallisemmin.

laiska sunnuntai

Pitäisi siivota, ripustaa keittiön uusi lamppu ja tyhjentää roskiskaappi. Lähteä koirien kanssa pitkälle lenkille kun on kerrankin hieno sää. Sen sijaan laittelen yöpuvussa kukkia maljakoihin ja kuvailen lautasia. Menee se sunnuntai näinkin.

Tuossa kuvassa on se eilinen viskoosimatto. Ostin sen värjäyskokeiluita varten. Bongasin Poppytalk-blogista sellaisia itämaisia mattoja, jotka kelpuuttaisin milloin tahansa omaan kotiini. Olen etsiskellyt vanhoja ja kulahtaneita villamattoja, mutta koska sopivaa edukasta mattovanhusta ei ole tullut vastaan, aloitan kokeilut viidentoista euron viskoosilärpäkkeellä. Laitoin sen jo eteisen lattialle kulumaan ja odottamaan kesää.

Sunnuntaimusiikiksi sopii Lotta.

lempisalaatti

Jään helposti koukkuun johonkin tiettyyn ruokaan, ja silloin sitä pitää tietysti saada usein. Kyllästymisestä ei ole tietoakaan. Viimeisin koukuttava tuttavuus on ollut mozzarellasalaatti. Bongasin sen alunperin S-marketin tiskiltä ja kehittelin siitä oman version. Sopivat ihan mahtavasti yhteen nämä salaatin maut. Itse tykkään yksinkertaisesta ruuasta, mutta salaattia voi varmasti maustaa paremmaksi mielensä mukaan.

mozzarellasalaatti

jäävuorisalaattia
Provence-salaattisekoitusta
säilykepersikoita mehussa
mozzarellapalloja
suolapähkinöitä
runsaasti oliiviöljyä
balsamicoa
mustapippuria myllystä

Jos jaksaa voi salaattiin laittaa kahta erimakuista mozzarellaa. Miksipä ei muitakin juustoja. Kunnon karppaaja ei toki säilykepersikoihin koske, mutta ilman makeita persikoita salaatti ei varmasti ole puoliksikaan niin hyvää.

linssiluteita

Tämänpäiväiselle postaukselle ei ole mitään järkevää syytä eikä keltaisille kökkökuville puolustusta. Yritin ottaa kuvan uudesta viskoosimatosta ennen värjäyskokeilua, noin dokumentointimielessä. Mäyräkoirat yrittivät puolestaan viestittää että olisi jo iltaruuan aika. Ryökäleet tunkivat itsensä matolle yksi toisensa jälkeen säheltämään. Yhden kun sai pois niin kirjaimellisesti kaksi uutta tuli tilalle. Viimeinen kuva minua huvitti erityisesti, tuli mieleen Oliviero Toscani

pieni väsy

Viimeisenä lomapäivänä syötiin Tanjan bulgur- ja savulohisalaattia sekä paahdettuja paprikoita. Pöytään luikahti kutsumaton vieras. Löydettiin espoolaisrouvien mahtikirppis josta ostin parin vinoja kynttilänjalkoja. Karppiruoka ei ole maistunut, prinsessaleivokset sen sijaan mainiosti. Työpäivät hullun pitkiä koko viikon eikä pää meinaa pysyä mukana. Tänään unohdin autuaasti pankkikortin tunnusluvun eikä se ole palannut mieleen vieläkään. Ja päässä on koko päivän soinut Stellan Piste.

takaisin arkeen

Aamusta iltaan tukka putkella paikasta toiseen.

Aika mukavaa.

tervetuloa kylään!

Hiihtoloma oli ja meni, eikä nurkkia tullut esiteltyä kuin yksi. Pöh. Eilen televisiosta tuli mainos uudesta televisio-ohjelmasta, jossa etsittiin lähiökoteja esiteltäviksi. Siitä ja puuttuvista nurkista inspiroituneena tuli mieleen laittaa tänne kerralla useampi kuva kodistamme, joka on sanan jokaisessa merkityksessä varsinainen lähiökoti. Talo on rakennettu 80-luvulla elementeistä ja huonekorkeus on asiaankuuluvasti matala. Kotimme on reilu viiskytneliöinen kaksio johon kuuluu lisäksi terassi ja pieni piha. Edellinen kotimme oli keskustassa hienossa vanhassa talossa, ja siihen verrattuna tämä koti on toki kovin erilainen. Siitä huolimatta viihdymme lähiöluukussamme vallan mainiosti. Tässä postauksessa kierretään eteisestä keittiöön. Nämä tilat ovat kaikki yhteydessä toisiinsa ilman ovia. Esittelen makuuhuoneen, kylppärin, pihan ja terassin sitten myöhemmissä postauksissa. Vähän pitää pahoitella kuvien laatua, päivänvalo ei oikein suosinut tänään ja laiska kuvaaja ei jaksanut hakea alustaa. Lisäksi kuvista voi bongailla kaikenlaista hölmöä, huomasin muutamat yksityiskohdat vasta kuvia koneelle laittaessa ;)


Eteinen on hirmu pitkä ja kapea. Fiksumpi olisi kai kaatanut keittiön ja eteisen erottavan seinän, me halusimme mielummin paljon seinäpinta-alaa.


Heijastus eteisen peilistä. Liukuovien tilalta hankimme vaatekaapin eteen purjerenkailla ripustettavan verhon. Verhon ompeli ihana ja taitava Tanja.


Ostindiat ja marokkolaislasit säilyvät vanhassa astiakaapissa joka haisee sisältä hassulle. Keltainen naulakko löytyi mummolasta niinkuin moni muukin huonekalu meillä. Tämän seinän tahtoisin maalata jollain kirkkaalla värillä.


Terassin ovelta katsottuna näyttää tältä. Koirat tykkäävät divaanista ehkä juuri siksi, että siitä näkee ulos.


Lundian hylly oli ennen männynvärinen. Valkoisella maalilla ja Indiskan nupeilla siitäkin tulee ihan mukava kaluste. Villamatto löytyi halvalla Huuto.netistä, koirien takia ei tee mieli sijoittaa omaisuuksia kodin mattoihin.



Olohuoneen toinen nurkka. Nurkassa oli se valkoinen joulukuusi ja nyt se tuntuu niin karulta ja tylsältä.


Olohuoneesta näkee keittiöön, tai oikeammin ruokapöytään. Halusin että eri tilat sisustetaan eri väreillä, olohuone sinisellä ja keittiö punaisella. Olohuoneen turkoosissa peurataulussa ja keittiön punaisessa seinässä on tarkoituksella jotakin samaa. Keittiössä ärsyttää kodinkoneiden törkeä määrä, tasot muistuttavat kohta kodinkonemyymälää.

Keittiö ja uusi lattia. Jääkaappi, liesi ja allas jäävät vasemmalle puolelle eikä niissä ole oikein mitään kuvaamisen arvoista. Koirat ovat yksinollessaan meillä keittiössä, siksi tuo valkoinen portti oviaukossa. Koirilla on toki omat pedit jotka nyt puuttuvat kuvasta.