pihviä lusikalla

Tämä päivä on ollut enimmäkseen syömistä. Aloitin päivän mehukkailla kiivimollukoilla ja kreikkalaisella jugurtilla hunajan kera. Suu tulee kipeäksi, mutta mitäpä siitä - hedelmät ovat täällä vain niin paljon parempia, että niitä on suorastaan synti olla syömättä. Varhaisaamiaista jatkettiin maitokahvilla ja englantilaisella aamiaisella (voissa paistettuja munia, chorizoa, nakkeja ja niitä eilisiä pekoniparkoja). Aamupala kuuluu asiaankuuluvasti nauttia terassilla. Tänään heräsimme aikaisemmin, ja ehdin riemastua kun taivas oli aivan pilvessä ja kaikki näytti niin paljon mukavammalta. Ehdin suunnitella sopivia kuvauskohteita kun aurinko harmikseni hetken päästä jo mollotti täydeltä terältä.

Jäätelö ei kuulu karppaajan ruokavalioon (kuten ei moni muukaan asia jota iloisesti syön), mutta vuorikiipeilyn verottaviin vaikutuksiin uskovana laskeuduin rantaan ja söin liian makean Maltesers-jäätelön meressä lilluvia turisteja katsellen. Jäätelö sai myöhemmin seurakseen suklaajääkahvin kun kävin jälleen lastaamassa kaupasta repun täyteen herkkuja. Tällä kertaa ostin sentään kylmäkassin, sillä olin huolissani suklaalevyjen sulamisesta - pekonit ja ruokamyrkytykset eivät niinkään pelota. Hikisen kiipeämisen jälkeen söin palkinnoksi kaupungista kuljettamiani oransseja persikoita. Ne olivat ihan oikeasti oransseja, niinkuin aprikoosit! Ja maistuivat ihanilta :) Makoilin uima-altaalla pitkän tovin persikoiden ja sisustuslehtien kera, se on ehdottoman tarpeellista jotta pystyy unohtamaan kiipeämisen ikävät muistot.

Päivän huipentuma oli kun tein yhtä vakioruuistamme - hampurilaista ilman sämpylää. Ruokalaji on hyvin yksinkertainen mutta oikein maukas: naudan jauhelihasta muotoillaan suuret pihvit, jotka paistetaan hyvin voissa. Pihvien pinnalle sulatetaan runsaasti cheddar-juustoa. Pihvit tarjoillaan jäävuorisalaatin, tomaatin ja hampurilaismajoneesin kera - tai mitä lisukkeita nyt sitten haluaakin. Pekonilla ja paistetulla munalla annoksesta saa vielä täyttävämmän. Hesen majoneesit ovat myös meillä erityissuosiossa. No, ehdin jo paistaa pihvit ja koota annokset valmiiksi, kun huomasin että astianpesukone oli käynnissä ja jokaikinen haarukka siellä sisällä! Koko taloudesta ei tietenkään löytynyt kertakäyttöhaarukoita tai mitään edes etäisesti haarukkaa muistuttavaa, joten pihvit piti syödä soppalusikoilla... Täytyypä sanoa, että kyllä väärät välineet pilaavat huomattavasti ruokanautinnosta ;)

Iltapalaksi söimme yhtä Espanjan vakioherkkua - kuorellisia isoja katkarapuja. Rapujen kyytipojaksi kävin vielä hullusta pikkulähikaupasta hakemassa ensimmäisen pullollisen valkoviiniä. Ja tuli siinä viininhakureissulla syötyä yksi minttujäätelöpallokin. Yhtä syömistä vaan tämä matkailu! Tänään ajattelin laittaa muutaman "normaalin" kuvan tänne lisäksi, sillä matkakumppanin vointi on jo siinä määrin palautunut että se jo ihmetteli miksi ihmeessä kuvaan vain jotain hemmetin kaakeleita. Pah :) Tuo sininen suolikoukero on muuten osa tämän kukkulan karttaa - tuon perusteella pitäisi sitten pystyä suunnistamaan...

kiipeilyä

Tänään on ollut vähän tylsempi päivä. Puolisko on hankkinut itselleen kunnon kuumetaudin, joten ruuanhankinta on jäänyt minun kontolleni. Eihän siinä mitään muuten olisikaan, mutta lähin ruokakauppa sijaitsee alhaalla rannassa ja me majailemme vuorenrinteessä. Käytännössä homma toimii siten, että kiipeän mäen alas, täytän repun piukaksi kaupassa ja kiipeän mäen sydänkohtauksen partaalla ja hiestä märkänä ylös. Entisenä turkulaisena olen toki tottunut siihen, että joka suuntaan on ylämäkeä ja ainakin vastatuuli, mutta Turun mäet ovat vain poikasia tämän vuorenjärkäleen rinnalla. Kipuamista helpottaa ja hidastaa mukavasti kameran kanssa kulkeminen, saa hyvän syyn pitää useita pysähdyksiä. Pekoniparkojen kylmäketju katkeaa tosin ensimmäisellä sadalla metrillä, mutta pekoneista ei tingitä.

hikeä ja kaakeleita

Saavuimme eilen kuumaan Fuengirolaan. Kaupunki on tuttu, täällä on tullut lomailtua useamman kerran. Tiesin siis odottaa kosteaa kuumuutta ja punanahkaisia englantilaisturisteja. Varsinainen turistirysä tämä paikka onkin, ja mietin että näinköhän täältä löytyy mitään erityisen kiinnostavaa, kuvaamisen arvoista. Ja löytyihän täältä, paljonkin. Pitää vain poiketa rantakadulta hieman sivummalle missä on paljon hauskoja pikkukauppoja tai lähteä kiipeämään vuorille joiden rinteiltä löytyy suloisia pikkuhuviloita. Erityisen ihastunut olen täkäläiseen rentoon rakennustyyliin, taidokkaisiin ikkunaristikoihin ja portteihin sekä värikkäisiin kaakeleihin. Puutarhurimieltä kaihertaa mahtavankokoiset ihmeköynnökset ja puina ja pensaina kasvavat huonekasvit ja kesäkukat. Ehkäpä teen vielä vierailun puutarhamyymälään reissun aikana, saa sitten oikein käännettyä veistä haavassa.

aamupalaa ja pöytäliinapohdintoja

onni on oma piha

Kivien kantamista. Vieläkin on kiveys kesken - haluaisin pihaan paljon pieniä kivipolkuja. Joku oli hylännyt hienon vaaleanturkoosin jakkaran jätelavalle. Hakuropaju otti kai nokkiinsa ja pudotti osan lehdistään. Koitan antaa sille erityishoitoa ja elättelen toivoa että se kestäisi talven yli.

Alppiruusut ja sammaleet saivat tänään aamupalaksi hapanta piimää. Olen erityisen ylpeä, että onnistuin kasvattamaan sammalta, ketunleipää, vanamoita ja puolukkaa alppiruusujen juureen. Ajattelin hakea niitä lisää. Ehkä myös kanervaa. Jokaisessa puutarhassa pitäisi olla Chagallinsininen penkki.

Ihana kirja löytyi matkalla asuntomessuille. Ensi kesänä aion kasvattaa ainakin kesäkurpitsaa suurissa ruukuissa ja ehkä bataatin terassille. Kiivit kuulostivat myös hauskalta. Epäilen tosin kasvilampun sopivuutta keittiön sisustukseen.

tiramisua...

remonttia, sadetta ja ukkosmyrsky. Huomenna asennetaan uusia lattia, aika hauskaa kun pääsen kokeilemaan sitäkin. Varsinainen remonttireiska on minusta sukeutunut tällä Turun reissulla :)

.

Viikonloppuna kokeilin tiramisua toista kertaa uudella reseptillä. Ennen vannoin rahkatiramisun nimeen, kunnes sain maistaa ystävän luona italialaista tiramisua. Se oli vielä parempaa! Olen vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, mutta tämän takia olen jo useampaan otteeseen lipsunut periaatteista. Muutin hiukan reseptin ainemääriä, tässä oma versioni tuosta herkusta:

.

tarvitset:

Savoiardi-keksejä

vahvaa kahvia / espressoa

½dl sokeria

2 keltuaista

2 valkuaista

250g mascarpone-juustoa

Amarettoa maun mukaan

vaniljasokeria

kaakaojauhetta

.

Keksit ladotaan tarjoiluastian pohjalle ja kostutetaan kahvilla. Kahvia ei kannata laittaa liikaa, ensimmäinen tiramisuni oli pohjasta ihan mössöä. Täytettä varten vaahdotetaan omissa kulhoissaan valkuaiset ja keltuaiset+sokeri. Toisen tiramisun kanssa onnistuin paremmin, kun lisäksi vatkasin mascarponen notkeaksi Amareton kanssa. Näin tuorejuusto oli helpompi yhdistää valkuais- ja keltuaisvaahtoihin. Valmis täyte kaadetaan keksien päälle ja koko astia laitetaan jääkaappiin. Tiramisu on paras valmistaa mielellään edellisenä päivänä. Kaakaojauhe siivilöidään päälle juuri ennen tarjoilua.

.

Oi, ei olisi pitänyt kirjoitella tiramisuista, alkoi tekemään hillittömästi mieli! Seuraava projekti voisikin olla karppiversion valmistaminen. Ladyfingersien tilalle itsetehty mantelipohja... Näinköhän onnistuu.... Karppileivonnaisista ehdoton bravuurini on mutakakku. Sen reseptin voisikin laittaa tänne seuraavaksi.

maalarinvalkoista

Viimeiset kaksi päivää ovat kuluneet maalatessa. Olen (tai olin ennen saunaa) yltäpäältä hiontapölyssä ja valkoisen maalin täplittämä. Hiuksista selvittelin juuri suurimmat maaliroiskeet. Sain kellastuneen paneelikaton maalattua valkoiseksi ja yhden seinän harmaaksi. Kuvittelin ehtiväni paljon enemmän, mutta tuon paneelin maalaaminen olikin yllättävän työlästä. Kellarista löytyi vanha tapettiliisteripurkki, siitä sai vielä tapetinirrotukseen toimivan tökötin. Tuota sinistä tapettia ei tosin onneksi tarvinnut irrottaa, se saa komistaa kylmän vinttikomeron seinää rauhassa.

Koirilla on tapana siirtyä aina samaan huoneeseen missä olen. Nyt ne makoilivat tyytyväisinä remontoitavassa huoneessa ja tarkkailivat puolella silmällä emännän puuhia. Sovittivat itsensä tarkasti ikkunasta tuleviin lämpimiin valokeiloihin (Hiljaa paremmin ei mäyräkoira taida mahtua neliöön). Yleensä remontoidessa koiratkin ovat maalissa, mutta tällä kertaa ne säilyivät ihmeen puhtaina. Ei näkynyt edes maalisia tassunjälkiä missään.

turkoosia

Turkoosi tuoli kierrätyskeskuksesta. Maksoi euron ja seitsemänkymmentä senttiä. Kermakahvia parhaan suklaan kera. Hullu lamppu. Kreikassa oli oikeasti turkoosinsininen meri. Erityisen turkoosilta se näytti tuon pistaasipähkinäsaaren rannalla. Kuvissa meri on harmillisen sinistä. Puun alla oli hauska maalata akvarelleilla. Petroolinsininen on hieno autonväri. Pitäisi päästä tutkimaan onko petrooli oikeasti tuon väristä. Lapsena en tykännyt ollenkaan turkoosista. Miksiköhän? Hieno väri.