perjantai 31. heinäkuuta 2009

pihviä lusikalla

Tämä päivä on ollut enimmäkseen syömistä. Aloitin päivän mehukkailla kiivimollukoilla ja kreikkalaisella jugurtilla hunajan kera. Suu tulee kipeäksi, mutta mitäpä siitä - hedelmät ovat täällä vain niin paljon parempia, että niitä on suorastaan synti olla syömättä. Varhaisaamiaista jatkettiin maitokahvilla ja englantilaisella aamiaisella (voissa paistettuja munia, chorizoa, nakkeja ja niitä eilisiä pekoniparkoja). Aamupala kuuluu asiaankuuluvasti nauttia terassilla. Tänään heräsimme aikaisemmin, ja ehdin riemastua kun taivas oli aivan pilvessä ja kaikki näytti niin paljon mukavammalta. Ehdin suunnitella sopivia kuvauskohteita kun aurinko harmikseni hetken päästä jo mollotti täydeltä terältä.

Jäätelö ei kuulu karppaajan ruokavalioon (kuten ei moni muukaan asia jota iloisesti syön), mutta vuorikiipeilyn verottaviin vaikutuksiin uskovana laskeuduin rantaan ja söin liian makean Maltesers-jäätelön meressä lilluvia turisteja katsellen. Jäätelö sai myöhemmin seurakseen suklaajääkahvin kun kävin jälleen lastaamassa kaupasta repun täyteen herkkuja. Tällä kertaa ostin sentään kylmäkassin, sillä olin huolissani suklaalevyjen sulamisesta - pekonit ja ruokamyrkytykset eivät niinkään pelota. Hikisen kiipeämisen jälkeen söin palkinnoksi kaupungista kuljettamiani oransseja persikoita. Ne olivat ihan oikeasti oransseja, niinkuin aprikoosit! Ja maistuivat ihanilta :) Makoilin uima-altaalla pitkän tovin persikoiden ja sisustuslehtien kera, se on ehdottoman tarpeellista jotta pystyy unohtamaan kiipeämisen ikävät muistot.

Päivän huipentuma oli kun tein yhtä vakioruuistamme - hampurilaista ilman sämpylää. Ruokalaji on hyvin yksinkertainen mutta oikein maukas: naudan jauhelihasta muotoillaan suuret pihvit, jotka paistetaan hyvin voissa. Pihvien pinnalle sulatetaan runsaasti cheddar-juustoa. Pihvit tarjoillaan jäävuorisalaatin, tomaatin ja hampurilaismajoneesin kera - tai mitä lisukkeita nyt sitten haluaakin. Pekonilla ja paistetulla munalla annoksesta saa vielä täyttävämmän. Hesen majoneesit ovat myös meillä erityissuosiossa. No, ehdin jo paistaa pihvit ja koota annokset valmiiksi, kun huomasin että astianpesukone oli käynnissä ja jokaikinen haarukka siellä sisällä! Koko taloudesta ei tietenkään löytynyt kertakäyttöhaarukoita tai mitään edes etäisesti haarukkaa muistuttavaa, joten pihvit piti syödä soppalusikoilla... Täytyypä sanoa, että kyllä väärät välineet pilaavat huomattavasti ruokanautinnosta ;)

Iltapalaksi söimme yhtä Espanjan vakioherkkua - kuorellisia isoja katkarapuja. Rapujen kyytipojaksi kävin vielä hullusta pikkulähikaupasta hakemassa ensimmäisen pullollisen valkoviiniä. Ja tuli siinä viininhakureissulla syötyä yksi minttujäätelöpallokin. Yhtä syömistä vaan tämä matkailu! Tänään ajattelin laittaa muutaman "normaalin" kuvan tänne lisäksi, sillä matkakumppanin vointi on jo siinä määrin palautunut että se jo ihmetteli miksi ihmeessä kuvaan vain jotain hemmetin kaakeleita. Pah :) Tuo sininen suolikoukero on muuten osa tämän kukkulan karttaa - tuon perusteella pitäisi sitten pystyä suunnistamaan...

4 kommenttia:

  1. Suklaan säilyminen = elinehto. Kannatti ostaa kylmäkassi. Ruokailut muutenkin kuulostavat suussasulavilta. Ehdin jo kummastella toisaalla pihvikommenttiasi, mutta täällä siihen saikin selityksen. Tänä kesänä olet ensimmäinen, jonka kuulen hihkuvan auringon pilveen menemisestä ja harmittelevan jatkuvaa auringonpaistetta. Upeita värejä kuvissa!

    Täällä aurinko paistoi taas sateen jälkeen koko päivän ja lämpömittari pysytteli kiltisti hieman kahdenkympin yllä. Sain retkipäivän Porvooseen (annoin vaihtoehdot, joista valita, Porvoo voitti). Siellä oli vielä kauniimpaa kuin muistinkaan. Löysin myös hienon etsimäni koirasateenvarjon, joka oli kuulemma järjettömän kallis. Ei minusta :).

    VastaaPoista
  2. Niin, Anniinalta edellinen. Sateenvarjo on siis minulle, siinä on koiran kuvia. Ei koirille tarkoitettu sateenvarjo. Niitäkin kai voisi olla.

    VastaaPoista
  3. Voi, kyllä minä tunnistin ;) Viimeistään Porvoosta ja koirasateenvarjosta. Kuulostaapa mukavalta päivältä! Olen muuten melkein varma, että koirille tarkoitettuja sateenvarjoja on olemassa. Muistelen nähneeni sellaisen kuvan, siinä oli remmissä koiran yllä sateenvarjon kupu.

    Iloisena muuten katselin ensi viikon sääennustuksia, pilvipoutaa luvassa ja lämpökin vähän laskee! Mahtavaa! Toiveissa kun olisi se päiväretki Marokon puolelle...

    VastaaPoista
  4. Löysin sattumalta kauniiseen blogiisi, tietenkin kun on itselläni kolme maastonakkia niin nimi jo veti;) Ja sisustelu vanhalla on myös oma harrasteluni..

    VastaaPoista