Eilen ja tänään pukeuduin vihreään. Erityisesti kirkas, tuollainen mintunlehdenvihreä tuntuu oikein mukavalta päällä. Maanantaimanian jälkeen palasin paiskimaan töitä (epä)normaaliin tahtiin. Taas on väsynyt ja pöhnäinen olo. Päiviin on kuitenkin onneksi mahtunut monenlaista mukavaa, kuten ompelukerho tänään illalla. Kirpputorilta löytyneestä keltaisesta ruusuverhosta valmistuu tunika jota jo kovasti odotan. Ihan parasta tuossa ompelukerhossa on kuitenkin hyvä seura - melkein unohtuu että olen porukan onnettomin tumpelo. Leikkasin tänäänkin keskiosan kahtia tarkoista ohjeista huolimatta... No, ehkä minullakin on vielä toivoa. Ainakin keskiosat muistan vastedes jättää keskeltä kiinni.
Hauskaa, kun ompelukerholaisista kumpainenkin jaksaa vielä postejakin vääntää. Oli niiiiin kivaa taas, kiitos!
VastaaPoistaSe sinun eilinen vihreä asusi oli niin hieno että. Ihan tosi hieno!
Kiitos vain itsellesi. Ja mistähän keskiosasta tuossa mahdoin kirjoittaa... Taisi olla ihan takakappale kyseessä. Voi mahdoton.
VastaaPoistaIhan metsään ei mennyt Jenny, sillä se, minkä saksit halki, sen nimi on keskitaka, KT :D
VastaaPoistaTaidan olla aika väsynyt, sillä hekottelen täällä kaikelle, tällekin, yksinään. Oi joi, mutta huomenna mun ei tarvitse herätä kovin aikaisin. Iltavuoro.
Eli puolet oikein kummastakin sanasta. Ei paha. Mun tumpeloudelle voi mainiosti nauraa, kyllä minuakin vähän huvittaa. Alan todella ymmärtää, miksi ehdotitte ensimmäisen tunikan tekemistä lakanakankaasta ;)
VastaaPoistaJos et vielä ole tunikamestari, niin valokuvamestari kyllä olet!
VastaaPoistaOlisko tunikakisälli sitten... Taisi muuten olla ensimmäinen ja viimeinen kerta siinä vihreässä asussa (josta itsekin tykkäsin). Harmi-koira löysi näet ne sukkahousut ja ehti riekkua niiden kanssa hyvän tovin. R.I.P, hienot sukkahousuparkani.
VastaaPoista