Muoviponit jalostuivat viimein naulakoksi. Alunperin tarkoitus oli sahata ponit puoliksi, kiinnittää ne sopivaan puurimaan ja lopuksi maalata koko naulakko spraymaalilla. Jotenkin kummallisesti lopputuloksesta kuitenkin tuli, jos mahdollista, vieläkin kitschimpi... Maalasin kirpputorilta hankitun muovikehyksen pinkiksi, päällystin kehyksen taustalevyn paperilla ja kiinnitin lopuksi ponit siihen. Naulakko vaatii vielä pientä tuotekehittelyä, sillä viimeinen poneista ei onttona pysy kunnolla kiinni. Naulakkoa varten kyllä oli riittävä määrä poneja, kunnes Harmi-koira ehti väliin. Tuo epämääräinen möykky kolmannessa kuvassa on se, mitä hyvästä ponista jäi Harmin käsittelyn jälkeen jäljelle. Samalla kun valmistin poninaulakkoa päällystin samoilla papereilla pari kenkälaatikkoa isomman naulakon päälle.

valkoinen joulukuusi

Uudessa Toivekoti ja Puutarha -lehdessä esiteltiin joulukoteja. Ihastuin erityisesti värikkääseen tanskalaiskotiin (kuva 2) ja totesin että meille on myös saatava valkoinen joulukuusi! Kuusenhimoissa ehdin jo tilata sellaisen, vaikka ei sille oikeastaan ole tilaa missään. Olen aina karsastanut tekokuusia ja vannonut aidon nimeen... Voi olla, että katumus iskee vielä, mutta tällä hetkellä valkoinen kuusi tuntuu aivan mahti-idealta.

Toinen päähän iskostunut kodinkohennusidea liittyy tuohon kolmanteen kuvaan, joka on ikivanhasta Elle Deco -lehdestä (ihana Marokkonumero, löysin sen ihan sattumalta kirpparilta). Tykkäisin pylvässängystä; minusta on hauska ajatus että sänky olisi sellainen pehmeä pesä, vähän piilossa verhojen takana. Nykyiseen pikkumakuuhuoneeseen ei oikein pylvässänky istuisi, mutta laittamalla tuon kuvan tapaan verhotangon kattoon ja kauniit verhot sängyn jalkopäähän saisi ainakin vähän samaa tunnelmaa. Kävin jo tutkimassa Indiskan verhotarjontaa silmät kiiluen.

Aamulla paistoin paprikoita uunissa Tanjalta saadun ohjeen mukaan. Nyt kotona tuoksuu ihanasti paahdettu paprika. Olen yrittänyt jaksaa varustella itselleni sairaspesää, olo on hutera ja eilen illalla oli jo vähän kuumetta. Ei huvittaisi kyllä juuri nyt ollenkaan sairastella, kaikenlaista mukavaa olisi tulossa ja mieskin lähtee reissuun pidemmäksi aikaa. Varaanpa kuitenkin varmuuden vuoksi pinon lehtiä, huonoja elokuvia sekä jääkaapin täydeltä herkkuja.

keltainen marraskuu

Aikaisemmin minulla oli selkeitä värikausia. Parikymppisenä vaatekaapista ei löytynyt kuin etupäässä mustia vaatteita. Sitä ennen oli sininen kausi, jolloin pukeuduin ja sisustin sinisen eri sävyillä - voi sitä ihanuutta kun lapsuudenkodissa sain valita huoneeseeni vaaleansinikukalliset tapetit, siniraitaiset räsymatot ja kukalliset röhelypussilakanat! Vähitellen vaaleansininen vaihtui koboltinsiniseen. Siniselle olin pisimpään uskollinen.

Tuntuu ihan hullulta ajatukselta tuollainen värilokerointi. Tykkään kyllä edelleen siitä, että sävyt sopivat toisiinsa ja siitä että tietyssä tilassa käytetään pääasiassa yhtä väriä. Yksivärisyyden tilalle vain on tullut värihamstraus. Koko ajan tulee uusia, ihania värejä jotka alkavat salakavalasti tunkeutua vaatekaapin kautta kotiin - nyt uusin hullutus on tuo keltamullankeltainen. Kylmä kadmiuminkeltainen ei ole hullumpi sekään. Riikinkukon muutettua olohuoneeseen alkoi tehdä mieli vihreää ja sinistä.

Aamulla harjoittelin espressonkeittoa vastajauhetuista pavuista. Kelvollista baristaa minusta ei kyllä tule, mutta onneksi kahvipakkaus sentään oli hieno ja keltainen.

ostin poneja...

kylläkin tylsästi muovisia. Ja vielä tylsemmäksi menee (ainakin ponien kannalta) - tarkoitus on nimittäin sahata ne kahtia, kunhan sopiva työväline löytyy. Sen jälkeen ruuvaan ne alustaan ja maalaan luultavimmin pinkiksi. Kullanvärikin voisi olla makea. Talo&Koti -lehdessä oli muovieläimistä tehty musta naulakko, ja idea oli niin hauska että haluan sellaisen ehdottomasti meillekin.

riikinkukkoa jälleen

Meillä oli eilen juhlat, oikein mukavat juhlat olivatkin. Juhlavalmisteluiden kanssa tuli hirmuinen kiire, kun perjantai-iltana siivoamisen sijaan sain intoa viimeistellä riikinkukon. Sulkien ja tapettikuosin yhdistäminen oli hankalaa eikä lopputulos ehkä vieläkään ole ihan täysin mieleen. Riittävän hyvä siitä kuitenkin tuli, ja kukko ripustettiin seinälle ennen vieraiden tuloa. Olin suunnitellut tarjoavani vieraille kakun kanssa karkkisushia, mutta ne jäivät kiireessä tekemättä. Ehkäpä pitääkin sitten järjestää uudet juhlat jotta pääsee tarjoilemaan niitä.

riikinkukko

Oma riikinkukko on ollut mielessä jo pidemmän aikaa, olenpa siitä tainnut jossain aikaisemmassa postauksessa mainitakin... Luonnostelin linnun maalauspohjalle jo ajat sitten, mutta vasta tänään sain tartuttua siveltimeen. Löysin vielä pienen jämäpalan ihanaa tapettia, jota ei voinut jättää käyttämättä - niinpä liimasin sen riikinkukon pyrstöksi. Pyrstö on vielä keskeneräinen, mutta teki mieli kuitenkin laittaa välivaihekuva. Lintuun ja oksaan olen aika tyytyväinen. Parasta kuitenkin oli maalata taas pitkästä aikaa.

neljä koiraa ja patja

Syyslomavillityksessä pitää laittaa vielä yksi postaus :)

Toin mummolasta vanhan flokkipatjan. Koiratkin pitävät siitä kovasti. Erityisen hauskaa näyttää olevan tikkauspallukoiden natustaminen. Päivän aikana ryökäleet ehtivät myös varastaa terassilta porkkanoita. Ruokailupaikkana käytettiin toki huomaamattani patjaa, sillä seurauksella että siinä on nyt hieman oranssia. Jos neljän koiran taloudessa sisustaminen vaatii mielikuvitusta, niin vaatii se kyllä pitkää pinnaakin. Murr! (Ja kovasti viattoman näköisenä siinä patjalla vielä makoilevat, mokomat rontit.)