Kotona jälleen. Tuntui kuin olisi palannut kokonaan uuteen vuodenaikaan, niin syksyistä täällä Helsingissä jo on. Raikas ilma tuntuu auringonporotuksen jälkeen ihanalta. Pilviä ja sadetta! Ja vihreää, tosin vihreän sävyt olivat kahdessa viikossa muuttuneet kovasti keltaisemmaksi. Muut kuvat saavat tosin odottaa hetken, vielä tekee mieli katsella Marokon ja Espanjan kovaa valoa ja turkoosin ja sinisen sävyjä. Niitä matkusti tänne kotiinkin - pahanlaatuinen nahkapallihulluus iski basaareissa ja matkalaukku pinkeänä matkasin Suomeen kolmen nahkapallin kera. Nahkiaiset odottavat täytettä (ja yksi kirpputorilta ostettu korjausta) terassilla. Kaikkien mahduttaminen olohuoneeseen taitaa kyllä muodostua ongelmaksi...
Ystävän sisustusinto on tarttuvaa laatua - nahkapalliprojektin lisäksi aion vaihtaa koirientapponojatuolin divaaniin ja maalata makuuhuoneen seinän hopeiseksi. Olohuoneeseen sopisi myös mainiosti riikinkukkotaulu. Olen tässä illan ihastellut riikinkukkokuvia ideoita etsien, erityisesti tästä kuvasta pidän kovasti. Itselle tosin maalaan oikein värikkään kukon :)
Hauskasti sun ja Tanjan kertomukset täydentävät toisiaan. Ja taas sinä olet bongannut jostakin sarvet!
VastaaPoistaNiin, tyhjät nahkiaiset selittävät paljon. Tuollainen mahdollisuus ei edes mahtunut loman möyhentämään päähäni. Näin sinut seikkailemassa basaarikujilla pinkeiden kantamusten kanssa tuupaten niitä matkatovereillesikin.
Makuuhuoneen sininen seinä on uskomattoman upea, mutta ilmeisesti siihen on jo ehtinyt tottua ja se tuntuu liian tylsältä. Itseltä vaatisi melkoisesti, että uskaltaisi vetää ensimmäisen vedon melkoisia työtunteja vaatineen kukkameren päälle.
Hauska kuulla :) Minusta on erityisen hauskaa, että olemme Tanjan kanssa kuvailleet ihan huomaamatta paljonkin samoissa kohdissa mutta tapa rajata ja katsoa on ihan erilainen.
VastaaPoistaSarvia tulee bongattua, niitä tuntuu nyt näkyvän joka puolella. Fuengirolan kirpputorilla oli myynnissä ihan pikkuisia metsäkauriin sarvia, teki mieli ottaa mukaan. Samaisella torilla oli myynnissä pieni samettipintainen tekopeuranpää, ihan mahdotonta kitcshiä. Vähän haikailen niiden perään, mutta ehkäpä kotiin riittää nuo yhdet poronsarvet.
Hyvin arvattu, että matkatoverit saivat osansa kantamuksista ;) Yhtään nahkiaista en näet kantanut itse tuota hullua mäkeä ylös, sattumalta.
Tuo sininen seinä makuuhuoneessa on siitä hankala, että se määrää huoneen muun värin liiaksi - olisi hauska vaihtaa välillä vaikka limetinvihreisiin vuodevaatteisiin, mutta ne vain riitelisivät seinän kanssa. Nyt mietin eri maalilaatuja joilla saisin haluamaani hopeaa seinään - oikeastaan sellainen vanha, patinoitunut hopea olisi paras. Minulla vaan ei ole aavistustakaan miten sellaista maalataan...
Voi teitä! Blogia on ennen kaikkea upeaa seurata raikkaiden värien ja mielettömien yksityiskohtien takia. Ja toki huonon omatunnon omaava ystävä kuulee kuulumisia, vaikkei sanakaan vaihdu välillä ;)
VastaaPoistaSuukkoset mäyräkoiruuksille ja terkut siippaselle :)
Ihana lukea ja katsella sun blogia! Kaunista katseltavaa! Meillä kotona lattialla pyörii legot ja ruuanmurut sulassa sovussa, Jaakko huolehtii sisustuksesta. Se keittiön seinäkin jäi sitten loma-aikana maalaamatta....
VastaaPoistaRiikka
Kiitoksia Saara ja Riikka! Kivaa että blogista on iloa. Sitä on hauska tehdä, joten on mukava että siitä ilosta välittyy jotain muillekin :) Huonoa omatuntoa on turha potea, hyviä ovat sellaiset ystävät joiden kanssa pitkänkin tauon jälkeen juttu kulkee kuin olisi viimeksi eilen tavattu :) Ja Riikka, hienoahan teillä oli ;) Pieni epäjärjestys kuuluu asiaan, meillä siitä huolehtii nelijalkaiset ja erityisesti Harmi. Se seinänmaalaustarjous on edelleen voimassa ;)
VastaaPoista