hopeanhimoa

Meillä oli makuuhuoneessa päätyseinällinen vaaleansinisiä ja valkoisia isoja kukkia, maalasin ne ennen kuin muutimme tänne. Periaatteessa ne olivat ihan hauskoja, mutta kyllästyin siihen että ne liiaksi määrittivät pienen makuuhuoneen tekstiilien värejä. En yleensä ole kovin ennakkoluuloinen saati arka värien yhdistelyn suhteen, mutta tuo vaaleansininen seinä vain kerta kaikkiaan riiteli kaikkien muiden värien kanssa (paitsi valkoisen, sinisen ja ruskean sävyt se hyväksyi kiltisti). Vähän se yritti riidellä kuosienkin kanssa. Pyörittelin pitkään tuon ärsyttävän seinän maalaamista piiloon, ja ostin jo maalitkin sitä varten. Vetkuttelevalle luonteenlaadulleni tyypillisesti en saanut pitkän kesäloman aikana tehtyä mitään seinälle ja työt ehtivät alkaa. Työssäni syksy on ihan hullun kiireistä aikaa - tässä parin viikon työrupeaman jälkeen takana on jo useampi 12-tuntinen päivä. Ehdin jo kesälomalla unohtaa, miltä tuntuu väsymyspöhnä ja pään tahmeus mikä ei lievity ennen viikonloppua... Kaiken tämän kiireen keskellä sitten raivasin makuuhuoneen ja korkkasin maalipurkit. Seinä oli niin ärhäkkä, ettei meinannut peittyä aluksi millään. Otin käyttöön lisäksi maalipurkkien jämiä, ja vuorotellen maalasin ja hieroin seinää sopivanlaiseksi. Halusin seinästä hopeisen. Yhdeksän maalikerroksen jälkeen päätin hyväksyä lopputuloksen vaikkei se ihan sellainen ole kuin ajattelin. Tarpeeksi hyvä kumminkin, ja valaistuksella voi sitten tehdä loput. Kameleonttiseinän kuvaaminen oli ihan hirmuisen vaikeaa, mutta ehkä noista jotain välittyy. Hopeinen seinä saattaa osoittautua tosin yhtä vaativaksi kuin edeltäjänsä. Se jo selvästi haluaisi seurakseen vuoritetut samettiverhot ja sängylle muhkean tekoturkispeiton. Näinköhän se alistuu limetinvihreisiin tai fuksianpunaisiin pussilakanoihin ollenkaan...