tervetuloa kylään!

Hiihtoloma oli ja meni, eikä nurkkia tullut esiteltyä kuin yksi. Pöh. Eilen televisiosta tuli mainos uudesta televisio-ohjelmasta, jossa etsittiin lähiökoteja esiteltäviksi. Siitä ja puuttuvista nurkista inspiroituneena tuli mieleen laittaa tänne kerralla useampi kuva kodistamme, joka on sanan jokaisessa merkityksessä varsinainen lähiökoti. Talo on rakennettu 80-luvulla elementeistä ja huonekorkeus on asiaankuuluvasti matala. Kotimme on reilu viiskytneliöinen kaksio johon kuuluu lisäksi terassi ja pieni piha. Edellinen kotimme oli keskustassa hienossa vanhassa talossa, ja siihen verrattuna tämä koti on toki kovin erilainen. Siitä huolimatta viihdymme lähiöluukussamme vallan mainiosti. Tässä postauksessa kierretään eteisestä keittiöön. Nämä tilat ovat kaikki yhteydessä toisiinsa ilman ovia. Esittelen makuuhuoneen, kylppärin, pihan ja terassin sitten myöhemmissä postauksissa. Vähän pitää pahoitella kuvien laatua, päivänvalo ei oikein suosinut tänään ja laiska kuvaaja ei jaksanut hakea alustaa. Lisäksi kuvista voi bongailla kaikenlaista hölmöä, huomasin muutamat yksityiskohdat vasta kuvia koneelle laittaessa ;)


Eteinen on hirmu pitkä ja kapea. Fiksumpi olisi kai kaatanut keittiön ja eteisen erottavan seinän, me halusimme mielummin paljon seinäpinta-alaa.


Heijastus eteisen peilistä. Liukuovien tilalta hankimme vaatekaapin eteen purjerenkailla ripustettavan verhon. Verhon ompeli ihana ja taitava Tanja.


Ostindiat ja marokkolaislasit säilyvät vanhassa astiakaapissa joka haisee sisältä hassulle. Keltainen naulakko löytyi mummolasta niinkuin moni muukin huonekalu meillä. Tämän seinän tahtoisin maalata jollain kirkkaalla värillä.


Terassin ovelta katsottuna näyttää tältä. Koirat tykkäävät divaanista ehkä juuri siksi, että siitä näkee ulos.


Lundian hylly oli ennen männynvärinen. Valkoisella maalilla ja Indiskan nupeilla siitäkin tulee ihan mukava kaluste. Villamatto löytyi halvalla Huuto.netistä, koirien takia ei tee mieli sijoittaa omaisuuksia kodin mattoihin.



Olohuoneen toinen nurkka. Nurkassa oli se valkoinen joulukuusi ja nyt se tuntuu niin karulta ja tylsältä.


Olohuoneesta näkee keittiöön, tai oikeammin ruokapöytään. Halusin että eri tilat sisustetaan eri väreillä, olohuone sinisellä ja keittiö punaisella. Olohuoneen turkoosissa peurataulussa ja keittiön punaisessa seinässä on tarkoituksella jotakin samaa. Keittiössä ärsyttää kodinkoneiden törkeä määrä, tasot muistuttavat kohta kodinkonemyymälää.

Keittiö ja uusi lattia. Jääkaappi, liesi ja allas jäävät vasemmalle puolelle eikä niissä ole oikein mitään kuvaamisen arvoista. Koirat ovat yksinollessaan meillä keittiössä, siksi tuo valkoinen portti oviaukossa. Koirilla on toki omat pedit jotka nyt puuttuvat kuvasta.

maalinhuuruissa edelleen

Eilen yöllä kello 03.00 maalasin toisen kerroksen maalia lattiaan. Kaksi telattua kerrosta peittävät hyvin vanhan parketin ja kiilto on hieno. Rajakohtiin laitan vielä kynnyslistat. Ruudutus ja marokkolaiskuvio saavat jäädä toistaiseksi hautumaan mieleen, nyt testaillaan miten uusi lattia kestää koirien kynsiä.

On se vaan ihana!

maalinhuuruinen aamiainen

Keskellä yötä maalasin sitten keittiön lattian vitivalkoiseksi. Siitä tuli ihana! Tänään vielä toinen kerros maalia ja huomenna pääsee toivon mukaan laittamaan tänne ennen ja jälkeen -kuvat. Yhden kuvan verran piti kuitenkin jo päästä vilauttamaan keskeneräistä lattiaa ;) Tänään aamiaiseksi nautittu maitokahvi, suklaapala ja Beirut kävivät jäähtymässä uudella lattialla sen verran että nopeasti testailin lattiaa kuvausalustana. Hyvin toimii, joskin kuva nyt on vähän hätäinen. Eipä malttanut yömaalari asetella.

Ei siitä kerrassaan pääse mihinkään, kyllä vain valkoista taustaa vasten kirkkaat värit näyttävät niin herkullisilta! Saattaapa olla, että kesällä maalaan loputkin kulahtaneesta ja tummasta parkettilattiasta. Ehkäpä ensin on kuitenkin hyvä testailla miltä pieni palanen valkoista lattiaa näyttää neljän koiran karvaisessa taloudessa.

edit: Harmi-Ketunpoika tarkkaili tiskauspuuhia uudella lattialla pää kallellaan, pitihän siitäkin laittaa kuva. Ihana lattia!

I ♥ Polaroid

Oi! Tänään hän saapui, uusi kamerani. Tai oikeammin kävin hakemassa sen. Mukava myyjä tarjosi hyvät kahvit. Juna-asemalla tutkailin uutta kameraani joka osoittautui melkoiseksi miesmagneetiksi - peräti kaksi miestä lyöttäytyi seuraani keskustelemaan kamerasta lyhyen matkan aikana. Tästä voisi päätellä että sinkkuihmisen lienee siis kannattavaa notkua kaupungilla Polaroid kaulassa ;) Harmi vain että en pääse vielä testailemaan kameraani, pitää odottaa ensi kuun loppuun jotta saan siihen filmiä.

räps, räps & räps

Jatkoa eiliselle. Vaakakuvat piti laittaa omaksi postikseen. Pidän enemmän pystykuvista. Jos saisin niistä isompia käyttäisin niitä mieluusti blogissa paljon enemmän.

räps, räps

No niin. Täytyy myöntää itselleen, että tämä "nurkka päivässä" idea ei oikein toimi. Tai toimisi se varmaan jos ei haluttaisi hosua vähän joka puolella sen sijaan että tekisi yhden nurkan kerralla valmiiksi. Järjestelin vähän joka puolella räpsien samalla kuvia sieltä ja täältä.

Tänään kävin hakemassa Huuto.netistä hankkimani maton. Enpä tullut ajatelleeksi kuinka paljon 2x3 metrinen paksu villamatto painaa, saati kuinka ison tilan matto vie autosta. Äherrettyäni mattorullan autoon ja sieltä sisälle totesin, että tuo matto ei luultavasti tule poistumaan tästä asunnosta koskaan. Pesen kotimme matot kesäisin maalla, mutta tuota mattoa ei kyllä liikuttele Erkkikään märkänä. Siispä päätin, että matto saa makoilla olohuoneen lattialla toistaiseksi. Likastuttuaan se saa siirtyä terassille elämänsä ehtoota viettämään, ja silloin meillä on taatusti kulmakunnan hienoin matto terassilla. Jos siis se mahtuu sinne.

valoa!

Tänään olen puuhastellut valaistuksen parissa. Meidän asunto on ensimmäisessä kerroksessa ja vielä kätevästi terassin varjostama, joten valoa on varsinkin tähän vuodenaikaan hurjan vähän. Muuttaessamme tänne ostin jossain mielenhäiriössä Ikean kiemuraiset halogeenispotit eteiseen ja keittiöön, kuvitellen että niillä saisi mukavasti hyvänväristä valoa kapeisiin tiloihin. Saihan niistä, mutta oli sietämätöntä että keittiön spotti killitti suoraan silmään kun istui sohvalla. Erityisen ärsyttävää se oli aamuisin. Toisekseen ne olivat rumia. Seurasin hyvilläni, kun laatuvalojen lamput paloivat yksi toisensa jälkeen, ja tänään viimein toinen valaisimista pääsi ajasta ikuisuuteen. Tilalle laitoimme makuuhuoneesta ylijääneen kattokruunun - Ikeasta sekin, mutta tämä yksilö on toiminut varsin moitteettomasti. Seuraavaksi lähtee keittiön halogeenivalaisin, kunhan keksin jotain sopivaa tilalle. Olohuoneessa meillä on Lokki, johon kaikki yli satakahdeksankymmentäsenttiset kolauttavat päänsä. Sekin pitäisi siirtää. Pahus tätä olematonta huonekorkeutta, mokoma hobitinkolo!

Keltainen pikkupatsas kotiutui tänään huudettuani sen itselleni flunssahuuruissa Huuto.netistä. Taustan valkokehyksisen peilin löysin Bauhausista. Ostin sen sillä ajatuksella että maalaan kehykset itse, vaikkapa violeteiksi. Saapi nähdä... Huomenna pitäisi tarttua toisenlaisiin maalaushommiin sillä keittiön epäsiisti parketti vaatii ylleen valkoisen maalin. Valkoisesta tekisi mieli jatkaa ja maalata samalla lattia mustavalkoruudulliseksi, tai vielä parempaa - marokkolaiskaakelityyliin.

marokkolaisia teelaseja ei voi olla liikaa

Hienosti etenee hiihtolomaoperaatio. Kodinkohennusoperaation sijaan olen hoidellut kaikenlaisia asioita - ihan tarpeellisia sinänsä, mutta ei nyt ihan sitä mitä olin suunnitellut. Näinpä ei ole ihan vielä uutta nurkkaa esiteltäväksi.

Ennen lomaa olin pari päivää flunssassa ja kulutin aikaa Huuto.nettiä penkomalla. Sieltä löytyi hauskoja juttuja, ja sairaushuuruissa tulin huutaneeksi kaikkea kummallista. Täytetty korppi olisi ollut ihan älyttömän hieno astiakaapin päällä nököttämässä, mutta harmikseni moni muukin oli siitä kiinnostunut. Sen sijaan näiden teelasien kanssa kävi parempi tuuri. Loppuviikosta pitäisi vielä noutaa Polaroid-kamera, jättikokoinen villamatto ja keltainen buddha-patsas. Ehkäpä parempi pysytellä vähän aikaa kaukana nettihuutokaupoista ;)

sumea päivä

Hienot hiihtolomasuunnitelmat menivät mönkään heti toisena lomapäivänä. Migreenintapainen ilkeä jomotus iski eilenillalla ja se on jatkunut tähän iltaan saakka. Mikään lääke ei tepsi, ellei sitä ehdi ottaa etukäteen. Näinpä sitten päivä on vietetty yöpuvussa kylmäpussi otsalla, torkahdellen aina välillä. Onneksi päänsärkyni ei ole ihan pahinta laatua kumminkaan. Nyt olo on jo melkein normaali. Katsoin elokuvankin, Postia pappi Jaakobille. Tykkäsin.

Huomenna uusi yritys.

nurkkia osa1 - ruokala

Ensimmäinen lomapäivä! Koska pentuja ei kerran kuulunut, päätin pyhittää hiihtoloman kodinkohennukselle. Monta asiaa on päässyt ärsyttävästi kasautumaan ajatuksella "teen sitten hiihtolomalla". Jääkapin ovesta on irronnut kahva, peilikaapin sarana on rikki, keittiön lattia pitäisi maalata, vaihtaa halogeenivalaisimet kattokruunuihin, eteiskomero pursuaa ulkovaatteista ja kengät ovat läjässä. Koko lomaa ei kuitenkaan huvita kuluttaa siivoamiseen ja järjestelyyn, niinpä suunnittelin laittavani kuntoon nurkan kerrallaan. Ja jotta asia ei jäisi suunnitelman tasolle, teen päivän puuhien jälkeen pienen postauksen tänne - samalla tulee sitten esiteltyä meidän kotiakin, nurkka kerrallaan.

Aloitin kodinkohennusoperaation ruokailunurkkauksesta. Pidän avohyllyistä, mutta niille oli päässyt kertymään taas aivan liiaksi tavaraa. Otin tavarat pois, pyyhin pölyt ja lajittelin osan kirpputorikuormaan. Purkkapallot pääsivät lasipurkkiin ja loput kananmunat omaan häkkiinsä. Kameran akku otti ja simahti kesken kuvauksien, joten tyydyn tällä kertaa laihempaan saaliiseen.

avainnauhoja helmistä

Olen viettänyt eilisen ja tämän päivän kotona sairastaen. Tällä kertaa olo ei ole niin huono, että joutuisi makaamaan sängyssä koko päivän. On siis ollut aikaa puuhastella. Töissä tarvitsen avaimia tämän tästä, joten niitä on kätevintä kuljettaa kaulassa. Valmiit avainnauhat taas puolestaan ovat yleensä niin tolkuttoman rumia että niitä on suorastaan kärsimys pitää. Kaunis avainnauha oli saatava! Näin kerran myynnissä helmistä tehtyjä avainnauhoja ja arvelin, että sellaisen tekeminen onnistuisi helposti itseltäkin. Ja helppoa se onkin: näihin olen käyttänyt koruvaijeria, kiristysrinkuloita ja papukaijalukkoja. Lasihelmiä löysin tosi edukkaasti Eurokaupasta ja askartelukaupoista olen hakenut erikoishelmiä täydennykseksi. Kirpputorilta hankin myös vanhoja koruja, jotka puran ja käytän uudelleen.

Koska pukeudun mielelläni vain muutamaan kirkkaaseen väriin kerralla, piti toki sopivia avainnauhojakin olla useampi - jokaiseen asuun sopiva. Tänään tein yhden uuden lisää ja korjailin paria vanhaa. Fuksianpunainen olisi vielä kiva saada, ja ehkä kirkkaankeltainen. Ehkäpä kokomustakaan ei olisi hullumpi. Myös puuhelmiversion voisi tehdä.

ei pentuja tällä kertaa

Tälle viikolle odotettiin kovasti mäyräkoiraperheenlisäystä. Viikonloppuna odotus osoittautui turhaksi, ja ikävää postia lähti monelle innokkaalle pennunodottajalle. Pentukuumetta lietsoakseni piti vielä katsella viimekertaisien pentujen kuvia koneelta, siinä on Harmi siskoineen ihan pikkuisina. Melkein tuntuu käsissä pentujen pehmeys, nuo olivat melkoisen hyvinsyöneitä possuja. Ja hyväntuoksuisia. Nyt minulla on kahdeksan melkein tyhjää viikkoa täytettävänä kalenteriin. Jos vaikka maalaisi keittiön lattian.

värijärjestyksiä

Laiska blogipostailija täällä taas :) Valonpuute rassaa, eikä juuri tee mieli kuvailla. Näin talviaikaan huomaa, kuinka pimeä tämä meidän ensimmäisen kerroksen asunto onkaan... Pimeässä siis eletään kuin myyrät ikään. Värihinkuun ei valonpuutteella onneksi ole vaikutusta. Sunnuntaina sain päähäni lajitella ja listata kaikki vaatteeni värien mukaan, kun tuntuu että sopivanvärisiä sukkahousuja ei koskaan ole (ja järkeilin että taulukosta näen heti mitä puuttuu). Samalla hieman kohensin värijärjestystä paitakaapissa. Pahoittelen tuota viimoista surkeaa kuvaa, lupaan ottaa paremman heti kun joku kertoo miten kuvataan ankeaa lastulevykomeroa pimeässä. Jokin todistusaineisto vain piti vielä lisäksi esittää. No, vaatteet voisivat olla toki siistimmissä pinoissa ja pinot vielä itsessään värijärjestyksessä, mutta pedanttiuteni rajoittuu onneksi tähän yksinkertaiseen väriluokitteluun. Olen myöskin hyvin laiska silittäjä, niinkuin näkyy... Kirjat ovat luonnollisesti kirjahyllyssä värijärjestyksessä. Tästä syystä ei kuvasta kannata vetää suuria johtopäätöksiä lukutottumuksiemme suhteen; näkyvimmälle paikalle kelpuutan kirjat puhtaasti selkämyksen värin perusteella. Tylsänväriset Hemingwayt ja Tolstoit pitävät majaa aivan muualla.