omituisia lamppuhimoja, osa 1

Koska Aku ei millään sopinut perunalaatikon kanssa samaan postaukseen, saa se nyt omansa. Löysin vanhempieni luota joululomaillessa vanhan rakkaan yölamppuni lapsuudesta. Se on oikein painava sillä se on paksua metallia. Muistan miten minua pienenä ärsytti että sen nokka ja räpylät olivat kuparinväriset - tietenkin niiden olisi pitänyt olla oranssit! Onneksi en mennyt kuitenkaan maalaamaan niitä. Nyt kovasti mietin matkustaisiko se nahkalaukussa mukanani Helsinkiin. En oikein keksi sille soveliasta paikkaa, mutta edelleen siinä on jotakin mikä kovasti minuun vetoaa. Varsin velmu ilme sillä on, etenkin tässä kuvassa. Ehkäpä se haluaisi seinälle jälleen...

ihan paras perunalaatikko

Lupasin tehdä ystävien jouluaterialle hyvän imelletyn perunalaatikon. Etsin ohjetta netistä, ja päädyin lopulta yhdistelemään muutamaa hyväksi havaittua reseptiä. Opin että ihan oikeaan imellettyyn perunalaatikkoon ei kuulu lisätä makeutusta, vaan sen makeutus tulee peruna-vehnäjauhoseoksen imellyttämisestä. Käytännössä kuitenkin enää harvalla on vanha kunnollinen leivinuuni, jonka päällä lämpötila pysyy imellyttämiselle otollisena. Ei ole leivinuunia meilläkään, joten perunamassa sai loput makeudestaan sokerista. Omaan makuuni perunalaatikon tulee olla oikein makeaa ja löysää. Tuo ensimmäinen laatikkoni oli ihan hyvää, muttei niin löysää ja makeaa kuin olisin toivonut.

Kotona lupauduin valmistamaan joulupöytään uuden perunalaatikon, ja tällä kertaa äiti kaivoi kätköistään Suomalaisen Pohjan (turkulainen, nimestään huolimatta oikein mainio ravintola) perunalaatikkoreseptin. Tässä reseptissä ei edes yritetä imellyttää ja sokerin määrä onkin huikea! Lopputulos oli ehdottomasti herkullisin tähän mennessä maistamistani laatikoista, ja vaikka perunalaatikkoa onkin syöty kyllästymiseen asti maltan silti laittaa tämän tänne talteen, ensi vuoden jouluateriaa varten.

Perunalaatikko
1 kg perunaa
1/2 dl vehnäjauhoja
1 rkl suolaa
2 dl sokeria
8 dl täysmaitoa
3/4 dl kuohukermaa

Muhenna keitetyt perunat kuumina survimella ja lisää joukkoon ensin kuivat aineet, sitten nesteet. Laita laatikko 155-asteiseen uuniin noin kahdeksi tunniksi. Perunalaatikko kannattaa syödä heti sen valmistuttua - se kuivuu uudelleenlämmityksessä.

uusi matto ja tärähtänyt meininki

Täytyy nolosti tunnustaa, että tänä vuonna joululahjaostoksilla olen keskittynyt lähinnä omiin lahjoihini. Osa on vielä hankimattakin, koska olen lahjojen etsimisen sijaan kierrellyt mattokauppoja. Jouluksi näet piti ehdottomasti saada uusi matto, koska edellinen oli koirien jäljiltä ikävässä kunnossa. Mielessä oli joko turkoosi tai violetti nukkamatto. Etsintä oli kerrassaan epätoivoista. Askosta löysin ihanan kiiltävänturkoosin pitkänukkaisen maton, mutta se oli jätettävä kauppaan kun näin sieluni silmin Harmi-koiran kiskomassa nukkia siitä irti. Sen maton peseminen olisi myös mahtanut olla kauhistus. Onneksi viimein löytyi kriteerit täyttävä turkoosi yksilö. Se näyttää ihan kokolattiamattopalalta, mutta toivon mukaan kestääkin sitten sen mukaisesti. Väri ainakin on mainio.

jouluateria

Oijoi! Maha on vieläkin ihan pinkeänä ylensyömisestä, vaan silti tekisi mieli käydä maistelemassa ylijääneitä ruokia. Pidimme tänään ystävien kanssa jouluillallisen. Jokainen toi yhteiseen pöytään muutamia omia lempiherkkujaan, ja komean pitopöydän saimmekin aikaiseksi. Tuliaisiksi sain suloisia limetinvihreitä hortensioita. Harmi-koira toki tavalliseen tapaansa varasti show'n syömällä salaa pöydältä kaiken voin, ja oksenteli sitten sitä pitkin iltaa. Tällä kertaa kaikki kuvat on ottanut Tanja. Ihana ilta ja ihanat ystävät, kiitoksia!

Menu

hunaja- ja konjakkigraavilohta
kylmäsavulohta
savulohisalaatti
kirjolohen mätiä, smetanaa ja sipulia
viidenkymmenen juuston salaatti
saaristolaisleipää
sämpylöitä

***
lanttulaatikko
imelletty perunalaatikko

***

luumurahka
karpalo-kinuskikakku

pinkki hyasintti

Kukkakaupassa oli mahtavan värisiä hyasintteja. Perinteisen vaaleanlilan, vaaleanpunaisen ja valkoisen lisäksi oli kahta sävyä violettia ja syvää pinkkiä. Tykkään kovasti hyasinteista ja valkoisia on täällä nytkin useampi. Noita erikoisvärejä en voinut vastustaa vaan ostin leikkokukkina violetteja ja ruukussa tuon kuvan pinkin. Kukkahulluudessa ostin lisäksi pinkkejä neilikoita kuihtuneiden tilalle ja ystävälle jouluruusun kiitokseksi.

ruusuja, kuusi ja marokkolainen teepannu

yön kuvia

Kipeänä yhä edelleen. Joskus on melkein mukavaa sairastaa pieni, parin päivän flunssa. Jäädä kotiin peiton alle katsomaan huonoja elokuvia ja juoda huoneenlämpöistä Jaffaa. Sen sijaan tällainen viikon sairastelu on kerrassaan tympeää. Haluaisin mennä töihin ja ylipäätänsä lähteä kotoa jonnekin.

Eilen valvoin myöhään ja kävin päästämässä koirat pihalle kolmelta yöllä. Illalla oli satanut pikkuisen lunta. Taivas oli ihan lohenpunainen ja kellertävät katuvalot lisäsivät pikkumaisemaan omat sävynsä. Parasta kuitenkin oli täydellinen hiljaisuus, niinkuin lumi olisi vaimentanut viimeisetkin äänet. Sammutin kaikki valot sisältä ja katselin pihaa. Menin hyvällä mielellä nukkumaan.