Koska Aku ei millään sopinut perunalaatikon kanssa samaan postaukseen, saa se nyt omansa. Löysin vanhempieni luota joululomaillessa vanhan rakkaan yölamppuni lapsuudesta. Se on oikein painava sillä se on paksua metallia. Muistan miten minua pienenä ärsytti että sen nokka ja räpylät olivat kuparinväriset - tietenkin niiden olisi pitänyt olla oranssit! Onneksi en mennyt kuitenkaan maalaamaan niitä. Nyt kovasti mietin matkustaisiko se nahkalaukussa mukanani Helsinkiin. En oikein keksi sille soveliasta paikkaa, mutta edelleen siinä on jotakin mikä kovasti minuun vetoaa. Varsin velmu ilme sillä on, etenkin tässä kuvassa. Ehkäpä se haluaisi seinälle jälleen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti